..Mutta huh hulinaa,jos nyt suoraan sanotaan. On tapahtunut kaikenlaista. Päätin tuossa jossain vaiheessa lähteä pois omalta mukavuusalueeltani ja sen sijaan,että märehtisin parisuhden ongelmiani täällä blogissa,otin härkää sarvista ja nostin kissan pydälle kotona ja tein sen päin naamaa ja sanoin ääneen sen,mikä oli mielessä pyörinyt jo jonkin aikaa: Minulla oli ikävä ex:ääni,nykyinen parisuhteeni ei tyydyttänyt minua henkisellä tasolla,mieheni ei ollut minulle mies,vaan ystävä ja sanoin sen mikä pysäytti koko huushollin: Olin lähes varma siitä,että tahdoin erota. Aloin myös kyseenalaistamaan itseni,miksi minusta tuntui tältä? Aikaisemmin kaikki oli ollut ihan hyvin. Nyt mennään päivä kerrallaan tilanne ei ole hyvä,mutta ei enään pahin mahdollinenkaan. Välillä olen umpikujassa ja välillä en. 

Olen itseasiassa pitänyt lähes täydellistä sos.media pimentoa. Katsoin parhaaksi pitää mietintä tauon ja erkaantua omasta,mutta myös muiden blogeista yms mediasta,joka ei tuo minulle mielihyvää. Vaikkakin muitten blogit ovat antaneet minulle kamalasti inspiraatiota kaikilla elämäni osa alueilla,ei ne ole kuitenkaan minua. Minun on pitänyt jäädä miettimään kuinka suurilta osin arkeani ja elämääni ns.ohjailee nämä blogit ja miettiä mitä minä haluan,ilman että näen asioita,joita juuri siksi haluan.

Tarkoitan tällä sitä,että kun luen blogia näen jo pelkästään niin yksinkertaisen asian,kun blogaajan uudet huonekalut. Se iskee heti: Sisustuskuume. Kuka nyt ei haluaisi kaunista ja siistiä kotia? Mutta ennen kun menin blogiin,ei kodissani ollut mitään vikaa. Sama oli laihdutuksen kanssa. Tiedostin ongelmani painonhallinnassa,mutta olin siinä jo hyvässä vauhdissa omallatavallani,aloin vaan tehdä sitä muitten tavalla. Tavalla joka ei sopinut minulle. Katselen blogaajien kauniita ja kalliita vaatteita ja se iskee: Minäkin haluan. Kuitenkaan en saa,eikä ole varaa. Halu muuttua joksikin muuksi tai muuttaa elämääni ajoi minut siihen,etten tiennyt enään mitä haluan.

Sama koski parisuhdettani,jonka kyseenalaisti ja kyseenalaistan vieläkin. Pullan tuoksuisia kotiäitejä on kokoajan blogimaailma väärällään ja jossain vaiheessa aloin miettimään,että olen äitiyden irvikuva. Miehet ovat aivan muuta kun omamieheni,arki erilainen ja arjenhallinta. Kuitenkaan en nähnyt mitään suurta vikaa näissä asioissa ennenkö aloin vertaamaan itseäni,siinä se kaikessa lyhykäisyydessään on: vertasin itseäni ja elämääni. Minulla oli liikaa aikaa. Tietysti nyt on pakko lisätä se,että mitä tulee parisuhteeseeni,on ongelmat syvemmällä kuin muitten ihmisten blogikirjoituksissa.

Toivottavasti osasin nyt olla edes jollain tavalla selkeä.

Nyt alan taas kirjoittelemaan enemmän ja selvästi. Mietin myös omien kuvieni julkaisua. Se on kuitenkin vielä harkinnassa..