No ei... kyllä mulla elämänilo on tallella. Heikko olo vaan.

Laihdutuksen 2 ensimmäistä päivää menni aivan loistavasti. Kolmantena päivänä sitten heräsinkin yöuniltani oksentamaan. Voin kertoa,että siitä oli leikki kaukana! Olin meinaan elänyt nestemäisillä aterioilla sen jokusen päivän eli ulos ei tullut muutakun vatsahappoa ja se vesi ja kasvisliemi,jota yritin sen päivän aikana ahdata väkisin turpaani. Nyt on 3 päivää oksennustaudin jälkeen mennyt hienosti. Jokseenkin on heikko olo,mutta uskon sen tästä helpottavan,kuhan keho menee ketoosiin. Sitä nyt oon ootellu tässä kun kuuta nousevaa- Ostin nimittäin ketostixejä. Niitten pitäisi näyttää kehon ketoosi tila. Toistaiseksi en ole ketoosissa,mutta painoa on lähtenyt hieman yli 4kg. Ne ovat kyllä toden-näköisesti nestettä kaikki,mutta pitää se motivaatiota yllä,koska tässä kämpässä muut mättää herkkua tuon tuosta ja mun on todella vaikea katsella sitä mättäämistä jo nyt ja kamalampaa olisi jos ei vaa'an lukema heilahtelisi alaspäin,retkahtaminen olisi enemmänkin kuin tosiasia. Nestepaastoni loppuu ensiviikon alussa ja sitten alankin syömään terveellisesti ja liikkumaan. Paasto on vaan helppo startti ja tulee niin sanotusti aloitettua puhtaalta pöydältä tää homma.

Olen sortunut taas netti foorumeihin. Nyt en tosin ole eksynyt sinne ärsykkeitten toivossa,vaan ihan seurailemaan painonhallinta ja karppaus keskusteluja. Oon sellanen ihminen,että jos jotain teen niin sitten teen sen viimisen päälle kunnolla. En pysty kusettamaan itseäni ja jos se jokuasia ei ole täydellisesti tehty,koko homma on pilalla. Sama on tämän laihdutuksen kanssa. Jokainen "juotukkin" kalori on pakko laskea. Muuten sekoaa pää. Missään en tunne armoa ja siksi tuo netti on minulle nyt paha paikka. Foorumeilla törmää moneen kikkaan ja faktat sotii toisiaan vastaan. Välillä olen maanut keittiön lattialla sikiöasennossa,koska en tiedä mitä mun nyt sit pitää tehdä,kun jokapaikassa sanotaan erillaisia asioita. Olen päättänyt nyt itse etsiä oman toimivan tapani. Se mikä toimii muilla,ei toimi välttämättä minulla. Tästä on kuitenkin tarkoitus tulla elinikäinen homma,elämäntapa eli kikka kolmoset olen haudannut ja unohtanut. Vaikka ne toimivatki alku starttina ja motivaation nostattajana,niitä ei voi jatkaa koko loppuelämää. Helpoin tie olisi houkuttelevian,koska mä inhoon tätä touhua,mutta se ei ole pysyvä. Motivaatio on kyllä suuri,joten kyllä mä alan ite uskoa,että onnistun ja opin nauttimaan tästä kaikesta mitä tähän kuuluu.

Käsi ylös ne,jotka inhoavat liikuntaa!  Minä nostan lapani heti pystyyn. Liikun kyllä mutta pakon sanelemana. Olen aina inhonnut liikuntaa ja se on kuitenkin osa tätä laihdutusta ja terveellistä elämäntapaa,joten ei auta itku markkinoilla. Halu muutokseen on se joka potkii mua eteenpäin,tosin nyt paaston aikana olen jättänyt liikunnan. Varovasti olen polkenut kuntopyörää 30min mutta muuten kaikki on ollut arki liikuntaa. Kun paasto loppu,on pakko alkaa kuluttamaan se mitä suuhunsa laittaa. Se on inhottavaa jo pelkästään siksi,että kun on tätä elopainoa niin liikunta on todella raskasta ja hiki valuu jo pienimmästäkin liikunnasta. lenkkipoluilla oikeen hävettää kävellä,kun hikoilee pienen sian'lailla. 

Mutta nyt tulee taas romaani,joten kaippa saa alkaa tuttipulloja tiskaamaan. Palajan kertomaan,kuinka homma edistyy. Pitäkää peukkuja,että se edistyy :)

Hauskaa keskiviikkoa kaikille! <3