(Kuva lainattu netistä)

Palasin kirjoitteleemaan oikeastaan siksi,koska minun tekee nyt mieli purkaa ärtymykseni johonkin. Raskauden ja synnytyksen myötä hiukseni ovat ohentuneet,myös stressi on ohentanut hiuksiani omalta osaltaan. Tuskailin hiusteni kanssa melkein vuoden,kunnes luin nettikeskusteluista ja blogeista,että on olemassa NIOXIN tuotepere. Ostin n.kuukausi sitten tätä paljon hehkutettua NIOXIN:ia ja pettymyksen maku suussani on enemmänkin,kuin hapan. Kitti eli paketti on ideana kiva,koska kaikkea(shampoo,hoitoaine,hiuksiin jätettävä hoitoaine) ei tarvitse lähteä ostelemaan erikseen,vaan kaikki tulee yhdessä paketissa. Tuote lupaa tuuheammat hiukset,hiusten katkeilu vähenee,hiuksia pitäisi lähteä vähemmän yms. Tuotetta käytetään 30pvä ja sinä aikana pitäisi huomata tuloksia.

TUOTTEEN PLUSSAT:

+ Kaikki löytyy samassa paketissa,helpottaa ostamista

+ Paketissa selkeät ohjeet

+ Hiuksia lähtee 30pvän päästä vähemmän

TUOTTEEN MIINUKSET:

- Aika tyyris

- Hoitoaineet eivät riitä 30pvää,vaikka kuinka säästeliäästi yrität käyttää.

- Hoitoaineet rasvoittavat tukkaa,joka on pesun jälkeisenä päivänä jo rasvainen

- Luvattuja tuloksia ei ole kuukauden käytön jälkeen havaittavissa,hiusten lähtöä lukuunottamatta.

Mulla on nyt tuolla kaapissa vielä yksi kitti 4:sta. aluksi minulle suositeltiin 3:sta. En saanut haluttuja tuloksia,joten kokeilen vahvinta hoitoa kemiallisesti käsitellyille hiuksille. Jos tämäkään ei toimi,on tämä suuri kusetus,johon valuu viimeisetkin kotiäidin rahat!

Kerron kuukauden päästä kuin muijan käy!

Olen itseasiassa pitänyt lähes täydellistä sos.media pimentoa. Katsoin parhaaksi pitää mietintä tauon ja erkaantua omasta,mutta myös muiden blogeista yms mediasta,joka ei tuo minulle mielihyvää. Vaikkakin muitten blogit ovat antaneet minulle kamalasti inspiraatiota kaikilla elämäni osa alueilla,ei ne ole kuitenkaan minua. Minun on pitänyt jäädä miettimään kuinka suurilta osin arkeani ja elämääni ns.ohjailee nämä blogit ja miettiä mitä minä haluan,ilman että näen asioita,joita juuri siksi haluan.

Tarkoitan tällä sitä,että kun luen blogia näen jo pelkästään niin yksinkertaisen asian,kun blogaajan uudet huonekalut. Se iskee heti: Sisustuskuume. Kuka nyt ei haluaisi kaunista ja siistiä kotia? Mutta ennen kun menin blogiin,ei kodissani ollut mitään vikaa. Sama oli laihdutuksen kanssa. Tiedostin ongelmani painonhallinnassa,mutta olin siinä jo hyvässä vauhdissa omallatavallani,aloin vaan tehdä sitä muitten tavalla. Tavalla joka ei sopinut minulle. Katselen blogaajien kauniita ja kalliita vaatteita ja se iskee: Minäkin haluan. Kuitenkaan en saa,eikä ole varaa. Halu muuttua joksikin muuksi tai muuttaa elämääni ajoi minut siihen,etten tiennyt enään mitä haluan.

Sama koski parisuhdettani,jonka kyseenalaisti ja kyseenalaistan vieläkin. Pullan tuoksuisia kotiäitejä on kokoajan blogimaailma väärällään ja jossain vaiheessa aloin miettimään,että olen äitiyden irvikuva. Miehet ovat aivan muuta kun omamieheni,arki erilainen ja arjenhallinta. Kuitenkaan en nähnyt mitään suurta vikaa näissä asioissa ennenkö aloin vertaamaan itseäni,siinä se kaikessa lyhykäisyydessään on: vertasin itseäni ja elämääni. Minulla oli liikaa aikaa. Tietysti nyt on pakko lisätä se,että mitä tulee parisuhteeseeni,on ongelmat syvemmällä kuin muitten ihmisten blogikirjoituksissa.

Toivottavasti osasin nyt olla edes jollain tavalla selkeä.

Nyt alan taas kirjoittelemaan enemmän ja selvästi. Mietin myös omien kuvieni julkaisua. Se on kuitenkin vielä harkinnassa..

Laihdutus ei ole kaatunut motivaation,vaan rahaan. Näin pienillä tuloilla on vaikeaa pitää kahta ruokavaliota jokapäivä. On todellakin käsittämätöntä,että miksi joku euron juusto maksaa vähemmän kun salaatti yms. Miksi sen paskaruuan pitää olla niin paljon halvempaa? vituttaa..
 

Aamulla kirjoitin,etten ole ketoosissa,VÄÄRIN! Nyt meinaan olen. Kävin kusaseen tikkuun ja olen todellakin ketoosissa! JEsh! Mulla on nyt ihan voittaja fiilis!! Nyt musta tuntuu,että tää ihan oikeesti onnistuu. Nyt vaan on juurikin sellainen olo,etten haluais alkaa syömään enään ikinä,mutta siinä nyt ei ole järkeä. Koska tämän on tarkoitus edelleenkin olla pysyvää niin kohtuus täytyy löytää kaikkeen. Mulla ei oikeestaan ollut muuta. Mun oli vaan pakko päästä leuhottamaan,vaikka se voikin olla liian aikasita.

Laihdutuksen 2 ensimmäistä päivää menni aivan loistavasti. Kolmantena päivänä sitten heräsinkin yöuniltani oksentamaan. Voin kertoa,että siitä oli leikki kaukana! Olin meinaan elänyt nestemäisillä aterioilla sen jokusen päivän eli ulos ei tullut muutakun vatsahappoa ja se vesi ja kasvisliemi,jota yritin sen päivän aikana ahdata väkisin turpaani. Nyt on 3 päivää oksennustaudin jälkeen mennyt hienosti. Jokseenkin on heikko olo,mutta uskon sen tästä helpottavan,kuhan keho menee ketoosiin. Sitä nyt oon ootellu tässä kun kuuta nousevaa- Ostin nimittäin ketostixejä. Niitten pitäisi näyttää kehon ketoosi tila. Toistaiseksi en ole ketoosissa,mutta painoa on lähtenyt hieman yli 4kg. Ne ovat kyllä toden-näköisesti nestettä kaikki,mutta pitää se motivaatiota yllä,koska tässä kämpässä muut mättää herkkua tuon tuosta ja mun on todella vaikea katsella sitä mättäämistä jo nyt ja kamalampaa olisi jos ei vaa'an lukema heilahtelisi alaspäin,retkahtaminen olisi enemmänkin kuin tosiasia. Nestepaastoni loppuu ensiviikon alussa ja sitten alankin syömään terveellisesti ja liikkumaan. Paasto on vaan helppo startti ja tulee niin sanotusti aloitettua puhtaalta pöydältä tää homma.

Olen sortunut taas netti foorumeihin. Nyt en tosin ole eksynyt sinne ärsykkeitten toivossa,vaan ihan seurailemaan painonhallinta ja karppaus keskusteluja. Oon sellanen ihminen,että jos jotain teen niin sitten teen sen viimisen päälle kunnolla. En pysty kusettamaan itseäni ja jos se jokuasia ei ole täydellisesti tehty,koko homma on pilalla. Sama on tämän laihdutuksen kanssa. Jokainen "juotukkin" kalori on pakko laskea. Muuten sekoaa pää. Missään en tunne armoa ja siksi tuo netti on minulle nyt paha paikka. Foorumeilla törmää moneen kikkaan ja faktat sotii toisiaan vastaan. Välillä olen maanut keittiön lattialla sikiöasennossa,koska en tiedä mitä mun nyt sit pitää tehdä,kun jokapaikassa sanotaan erillaisia asioita. Olen päättänyt nyt itse etsiä oman toimivan tapani. Se mikä toimii muilla,ei toimi välttämättä minulla. Tästä on kuitenkin tarkoitus tulla elinikäinen homma,elämäntapa eli kikka kolmoset olen haudannut ja unohtanut. Vaikka ne toimivatki alku starttina ja motivaation nostattajana,niitä ei voi jatkaa koko loppuelämää. Helpoin tie olisi houkuttelevian,koska mä inhoon tätä touhua,mutta se ei ole pysyvä. Motivaatio on kyllä suuri,joten kyllä mä alan ite uskoa,että onnistun ja opin nauttimaan tästä kaikesta mitä tähän kuuluu.

Käsi ylös ne,jotka inhoavat liikuntaa!  Minä nostan lapani heti pystyyn. Liikun kyllä mutta pakon sanelemana. Olen aina inhonnut liikuntaa ja se on kuitenkin osa tätä laihdutusta ja terveellistä elämäntapaa,joten ei auta itku markkinoilla. Halu muutokseen on se joka potkii mua eteenpäin,tosin nyt paaston aikana olen jättänyt liikunnan. Varovasti olen polkenut kuntopyörää 30min mutta muuten kaikki on ollut arki liikuntaa. Kun paasto loppu,on pakko alkaa kuluttamaan se mitä suuhunsa laittaa. Se on inhottavaa jo pelkästään siksi,että kun on tätä elopainoa niin liikunta on todella raskasta ja hiki valuu jo pienimmästäkin liikunnasta. lenkkipoluilla oikeen hävettää kävellä,kun hikoilee pienen sian'lailla. 

Mutta nyt tulee taas romaani,joten kaippa saa alkaa tuttipulloja tiskaamaan. Palajan kertomaan,kuinka homma edistyy. Pitäkää peukkuja,että se edistyy :)

Hauskaa keskiviikkoa kaikille! <3

- 10kg Käyn pitkästäaikaa moneen vuoteen kampaajalla,joko leikkauttamassa tai värjäämässä hiukset.

- 20kg Otan tauoinnin käsivarteen

-30kg Ostan itselleni merkkilaukun ja ihan aitona!

Enempää ei oikeen sitten sovikkaan laihdutella! Muuten saattaisi loppua akka kesken! No ei vaan,mutta ihan langanlaiha en koskaan halua olla. Olen joskus ollut ja se ei vaan sovi mulle! Haluan kuitenkin näyttää terveeltä ja haluan,että on persettä! :D

Mutsin kanssa ei välit ole kunnossa ja se ihminen herättää mussa aivan tajutonta vastenmielisyyttä,mutta oon päästäny sen likkaa kattoon. Ei se oo likan vika,että se on mua kohtaan kusipää. Tää äiti viha vaan kasvaa päivä päivältä ja en tiedä missä vaiheessa viha on kasvanut niin suureksi,että tönäsen sen joskus auton alle,kun yhdessä johonkin kävellään.

Sillä mun ex:llä on nyt sit uus muija niinkun arvelinkin. En ole mustasukkanen,mutta ystävinä on mahdotonta jatkaa,koska onhan se harvinaista,että niin kävisi sellaisen historian jälkeen. Se on surullista,mutta minkäs sille teet. Oon oikeestaan aika surullinen,todella surullinen! Menetin ystäväni. Niitä ei ole koskaan liikaa. se ihminen antoi minulle myös paljon,mutta vei enemmän. En tiedä mistä tämä surullisuus johtuu. 

Oman ukon kanssa on taas lama vaihe ollut jo pitkään. Se kysyi multa yksi ilta,että olenko mä kyllästynyt siihen tai rakastanko mä sitä ylipäänsä enään. En osannut vastata  noihin kysymyksiin,koska en tiedä. Meidän suhde on ollut alusta asti todella epävakaa siis mun puolelta. Ilman likan yllätys tuloa oltaisiin varmasti erottu jo. Mut tähän suuntaan tän elämän kai kuulu mennä... ? Musta vaan ei oo koskaan ollu elään jokaistapäivää samalla'lailla. Mutta ton likan takia mun tarvii opetella siihen. Koska haluan lapselleni sitä kaikkein parasta mitä jokainen äiti haluaa.

Mutsin kanssa meni sukset ristiin. Sen piti ottaa likka hoitoon(ehdotti sitä ihan itse) ja kun sitten eilen soitin,että jokos tuodaan likka,niin eihän tää puhelimeen vastannu. Oli jääny ryyppyreissulleen olemaan. Tänään pyydelly anteeks ja valitellu omaa paskaa oloaan. Kiinnostaa ku kilopaskaa. Mua ei muuten vituttais näin suunnattomasti,mutta oli ihan oikeita menoja mitä olis tarvinnu hoidella,virasto juttuja yms. Ne on neidin kanssa aina suunnattoman raskaita hoidella.  Ja kun se vielä ite ehdotti et hän kyllä ottaa likan ja muuta lässytystä. Sitten ei voi rehellisesti vastata puhelimeen,että nyt kävi näin. Olen humalassa,enkä ota likaa hoitoon. Se ois ollu ookoo sitten,mutta eilen ei ilmotellu yhtään mitään.  Sitten rapelissa porataan ja anotaananteeksi antoo. Ei hyvä! Ei ollenkaan! No se siitä.                           

Sitten seuraavaan asiaan. Te joilla ei ole juurikaan päivisin tekemistä ja olette neljän seinän ja samojen huudien vankeina,varmasti tiedätte kuinka helposti sitä netin ihmeellisestä maailmasta löytääkin kaikkea kivaa. Kaikkea sellaista mihin haksahtaa. Sitä lukee blogeja ja keskusteluja yms. Ja aina sielä nousee joku ilmiö tai joku juttu esiin mitä on sitten ihan pakko kokeilla tai ostaa yms. Mulle kävi juurikin näin. Kattelin jotain perkeleen huulipuna vinkkejä netistä,kun sitten eksyin taas jonnekkin blogiin ja katsos katsos sielä oli jotain saakelin mattapunia pilvinpimein testissä. Mä olisin voinut tän vielä jotenkin sivuttaa,mutta niitä alko olla jo niissä blogeissa mitä normaalistikkin seuraan. arvatkaa vaan haksahdinko nyt sit niihinkin. NYX ja KYLIE Lipclosse matteja olen nyt kuolannu täällä kielipitkänä. Mutta eihän se siihen jääny...tietenkään. Pakkohan mun oli mennä sitten tilaileen niitä nyxin huulivoidepunia ja nyt oon niihin koukussa. Kylie oli luojalle kiitos loppu nettikaupasta kun kävin,olis tullu pikkasen kalliimmaks ku noi nyxit. Mutta sse ainut ongelma tässä on juurikin se,että rahat on aina niin finito,että ei olis varaa kamalasti tälläsiin haksahdella. Toivottavasti tää on ohimenevää.

Palaan tässä nyt useemmin,mutta nyt on pakko mennä nukkuun,että jaksaa huomenna ottaa keittoo! Mulla on nimittäin huomenna pitkästäaikaa vapaapäivä. joten tarvii lepäillä kunnolla,että jaksaa bailaa!

Se on moro! :)

Olen ehkä kajahtanut,mutta ostelen jo joululahjoja,vaatehuoneessa on säkki niitä pullollaan. Nyt kuolaan täällä jo joulukoristeita. Rakastan joulua! Sääli,että se on vaan kerran vuodessa!! Mutta se ei ole syy miksi tilailen jo alkuvuodesta asti lahjoja,vaan se on puhdas säästötoimenpide. Joulun on suurta rahastuksen aikaa ja sen huomaa lokakuusta eteenpäin. Tarjouksia ei oo missään muualla,kun ruokaosastolla. Kaikki on hinnoissaan,kun jouluhömpötys alkaa. Nyt alkuvuodesta lokakuuhun on ihan perustarjouksia joitten perässä juoksen. Dvd boxit,lahjatavarat yms. ovat usein tarjouksessa,mutta eivät olekkaan loppuvuodesta,joten säästö on huomattava.

Tänään aloitan elämäntaparemontin,mutta alotan sen paastolla. Keho lähtee käyntiin ja puhdistuu. Rasva alkaa palaa nopeempaa,kun keho on puhdistettu. Näin minulle sanottiin. Tiedä sitten onko siinä mitään perää. Ruokavalio tarvitsisi paaston jälkeen pistää täyteen remonttiin. Oon ihan hulluna merkkareihin ja en tiedä,kuinka pystyn elämään ilman niitä!?!!?!! Musta on tullut herkkuperse,mutta kaikkea ei voi saada,joten luovun sitten herkuista mielummin,kun lihoan enään grammaakaan ja on kokoajan niin raskas olokin,että huh!

Mut nyt tarvii alkaa tiskaa tuttipulloja. Sen jälkeen vois koittan nukkua! Palailemme pirteempinä!

Lyhyen äitiyteni aikana olen tipahtanut pariin kotiäitiyden suodenkuoppaan. yksi niistä on nettikaupat. Paremmin sanottuna kiinakaupat,kuten: wish,aliexpress ja ebay. Kun olet käytännössä aina kotona,etkä juurikaan näe ihmisiä,on netti usein se ainut kosketus ulkomaailmaan. Oon tilannut kaiken näköstä pikkukrääsää ja olen ihan koukussa! Toinen sudenkuoppa on nettikeskustelut,foorumit yms. Vittu et mulla repee perse,kun ihmiset on saatanan tyhmiä! Mua ei mikää saa niin raivonpartaalle,kun ihmiset,jotka puhuvat asioista joista heillä ei ole minkään valtakunnan käsitystä! Mun on ihan pakko aina aamusin mennä nettiin ja katsella mitä ne idiootit huutelee ja sit oonkin loppupäivän niin vitun pahalla päällä. Idiotismi on kaikista ärsyttävintä tässä maailmassa!

Noh,sitten toiseen aiheeseen,nimittäin painonhallinta projektini on hieman viivästynyt. Sille tosin on ihan syy: Rahat on finiito! Mukelot ja ukko ei suostu elämään mun ruokavaliollani ja varaa ei ole tehdä kahtaruokaa päivässä. Tietysti mietin,että olis kiva kun olis perheentuki mukana,koska painoa olis pakko saada pois,mutta toisalta ymmärrä hyvin,ettei ne voi diettiruolla elää. Tarvii rahapäivänä käydä jokaikinen kauppa läpi ja ottaa tarjouslihat ja kanat messiin. Pakkasessa ne säilyvät,mutta sillon kun rahat on tiukassa niin eipä tarjouksiakaan ole missään. Se on vähän sama tuon rahan kanssa. Raha tulee rahan luo,ei köyhän.

Olen myös tehnyt suuren harppauksen nykyaikaan,nimittäin asensin puhelimeeni instagramin! (kirjotetaankohan se noin?) Oon sotinut kaikkea mahdollista somea vastaan,kuten twitteri,facebook,insta ja kaikkien epätoivoisten oma ilotalo: Tinder.  Vihaan näitä kaikkia,koska ne tekee ihmisistä aivokuolleita. Ukon kanssa kun oltiin viihteellä niin mua pisti ihan vitusti vihaksi se näky jokaisessa baarissa: Pöydässä ryhmät istuu hiljaa ja räpää vittu kaikki kännykkäänsä!Miksi lähteä ihmisten ilmoille,jos et halua keskustella ihmisten kanssa? Siksikö että saat faboon kuvat kaljatuopista? HALOO! Kadulla kävellään,ei katsota eteensä kun räpelletään kännykkää. Meillä himassakin 8 vuotias istuu kun selkärangaton paska sohvan nurkassa ja räplää kännykkäänsä aina ku on himassa! Jokaista asiaa pitää kuvata! Ketä kiinnostaa mitä sä syöt? Helvetti!

Syy miksi asensin instan on seuraava: Seuraan blogeja. On suunnattoman inhottavaa,että blogaajat pistävät usaemmin kuulumisia ja kuvia instaan,kun blogiin. Toisalta ymmärrän sen hyvin,koska se on helpompaa ja nopeampaa,mutta silti. Facebook minulla on nyt konsultti hommien takia. Mua suoraan sanottuna vituttaa toi sosiaalisenmedian pakkosyöttö! Konsultti homissakin kutsut voisi laittaa sähköpostiin tai vanhanaikaisesti koulutuskutsut voisi lähettää ihan postissa. Sen sijaan joudun olemaan facebookissa mikäli haluan,että asiakkaat saavat minut kiinni tai saan kutsun koulutuksiin.

Älylaitteet ja sosiaalinenmedia on tehnyt ihmisistä aivoikuolleita paskoja! Anteeksi,mutta tämä on minun mielipiteeni. Olen kuitenkin suurimman osan elämääni elänyt ilman älylaitteita yms. skeidaa ja en kuollut. Sen sijaan pelattiin ulkona pelejä ihan konkreettisesti pallolla,mölkyllä yms,eikä istuttu hiekkalaatikon reunalla puhelimet kädessä. Teini ikäni pärjäsin oikein hyvin ilman huulet tötteröllä otettuja selfieitä. Pärjäsin oikein hyvin illan istujaisissa jutellen ihmisten kanssa,enkä kännykkäni kanssa. Seuraan kuitenkin uutisia,keskusteluja eli tietynlainen sosiaalinenmedia on minullekkin tarpeellinen,mutta en elä siitä. Pärjäisin ilmankin. Mutta kyllä minä niin vaan mieli turhista ja lamaannuttavista paskoista pahoitin!

Tähän purkaukseen lienee hyvä lopetella!

Meitin likka kasvaa ihan järjetöntä vauhtia. Syntyessään se oli 50cm ja nyt vajaan 5kk iässä se on jo 67cm. Mun pieni vauvani on hukkunut jonnekkin. Nyt kuukauden sisään oli tullu 3cm lisää. Isänsä on 2m kai se isäänsä tulee. Onneksi. Minä kun olen lyhyt ja lihava.

Soseet ei mee millään meillä alas,vaikka ollaan jo kuukausi harjoiteltu niitten syömistä. Oiskos kellään mitään vinkkiä,kuinka se oppisi niistä tykkään? Ollaan syöty jokapäivä sosetta. Olen vaihdellu eri makuja. Ainut mikä jotenkin kelpasi oli päärynäsose. Eilen taas sekään ei kelvannu. Neuvolantäti käski vaan sitkeesti yrittämään,mutta meijän neuvolantäti on vanhankansan naisia eli toisin kun luulisi sillä ei ole konsteja oikeen mihinkään. Neuvoista nyt puhumattakaan.

Huomena pitäis alkaa kuntoprojektin. Alku on aina hankalaa. OOn monta kertaa ollu dietillä tai remontoinut elämäntapani. Alkuun kun pääsee niin se siitä yleensä alkaa kyllä maistumaan. Olen vaan niin malttamaton,että kun tuloksia ei näy,eikä kuulu niin minä luovutan. Nyt oon päättäny,että en luovuta. Mä oon pystynyt siihen aikaisemminkin,joten pystyn siihen nytkin :D Nyt tiskaamaan!

Heippa!