Miksiköhän tähähn kirjoittamiseen alkaa nyt jo tulla pitkiä välejä? En tiedä. Arki ei kuitenkaan ole ihan niin kiirestä,vaikkakin likka kasvaa kovaa vauhtia ja järjestää minulle entistä enemmän tekemistä.

            

                                               (Kuva lainattu netistä)

Palasin kirjoitteleemaan oikeastaan siksi,koska minun tekee nyt mieli purkaa ärtymykseni johonkin. Raskauden ja synnytyksen myötä hiukseni ovat ohentuneet,myös stressi on ohentanut hiuksiani omalta osaltaan. Tuskailin hiusteni kanssa melkein vuoden,kunnes luin nettikeskusteluista ja blogeista,että on olemassa NIOXIN tuotepere. Ostin n.kuukausi sitten tätä paljon hehkutettua NIOXIN:ia ja pettymyksen maku suussani on enemmänkin,kuin hapan. Kitti eli paketti on ideana kiva,koska kaikkea(shampoo,hoitoaine,hiuksiin jätettävä hoitoaine) ei tarvitse lähteä ostelemaan erikseen,vaan kaikki tulee yhdessä paketissa. Tuote lupaa tuuheammat hiukset,hiusten katkeilu vähenee,hiuksia pitäisi lähteä vähemmän yms. Tuotetta käytetään 30pvä ja sinä aikana pitäisi huomata tuloksia.

TUOTTEEN PLUSSAT:

+ Kaikki löytyy samassa paketissa,helpottaa ostamista

+ Paketissa selkeät ohjeet

+ Hiuksia lähtee 30pvän päästä vähemmän

TUOTTEEN MIINUKSET:

- Aika tyyris

- Hoitoaineet eivät riitä 30pvää,vaikka kuinka säästeliäästi yrität käyttää.

- Hoitoaineet rasvoittavat tukkaa,joka on pesun jälkeisenä päivänä jo rasvainen

- Luvattuja tuloksia ei ole kuukauden käytön jälkeen havaittavissa,hiusten lähtöä lukuunottamatta.

Mulla on nyt tuolla kaapissa vielä yksi kitti 4:sta. aluksi minulle suositeltiin 3:sta. En saanut haluttuja tuloksia,joten kokeilen vahvinta hoitoa kemiallisesti käsitellyille hiuksille. Jos tämäkään ei toimi,on tämä suuri kusetus,johon valuu viimeisetkin kotiäidin rahat!

Kerron kuukauden päästä kuin muijan käy!

 

 

..Mutta huh hulinaa,jos nyt suoraan sanotaan. On tapahtunut kaikenlaista. Päätin tuossa jossain vaiheessa lähteä pois omalta mukavuusalueeltani ja sen sijaan,että märehtisin parisuhden ongelmiani täällä blogissa,otin härkää sarvista ja nostin kissan pydälle kotona ja tein sen päin naamaa ja sanoin ääneen sen,mikä oli mielessä pyörinyt jo jonkin aikaa: Minulla oli ikävä ex:ääni,nykyinen parisuhteeni ei tyydyttänyt minua henkisellä tasolla,mieheni ei ollut minulle mies,vaan ystävä ja sanoin sen mikä pysäytti koko huushollin: Olin lähes varma siitä,että tahdoin erota. Aloin myös kyseenalaistamaan itseni,miksi minusta tuntui tältä? Aikaisemmin kaikki oli ollut ihan hyvin. Nyt mennään päivä kerrallaan tilanne ei ole hyvä,mutta ei enään pahin mahdollinenkaan. Välillä olen umpikujassa ja välillä en. 

Olen itseasiassa pitänyt lähes täydellistä sos.media pimentoa. Katsoin parhaaksi pitää mietintä tauon ja erkaantua omasta,mutta myös muiden blogeista yms mediasta,joka ei tuo minulle mielihyvää. Vaikkakin muitten blogit ovat antaneet minulle kamalasti inspiraatiota kaikilla elämäni osa alueilla,ei ne ole kuitenkaan minua. Minun on pitänyt jäädä miettimään kuinka suurilta osin arkeani ja elämääni ns.ohjailee nämä blogit ja miettiä mitä minä haluan,ilman että näen asioita,joita juuri siksi haluan.

Tarkoitan tällä sitä,että kun luen blogia näen jo pelkästään niin yksinkertaisen asian,kun blogaajan uudet huonekalut. Se iskee heti: Sisustuskuume. Kuka nyt ei haluaisi kaunista ja siistiä kotia? Mutta ennen kun menin blogiin,ei kodissani ollut mitään vikaa. Sama oli laihdutuksen kanssa. Tiedostin ongelmani painonhallinnassa,mutta olin siinä jo hyvässä vauhdissa omallatavallani,aloin vaan tehdä sitä muitten tavalla. Tavalla joka ei sopinut minulle. Katselen blogaajien kauniita ja kalliita vaatteita ja se iskee: Minäkin haluan. Kuitenkaan en saa,eikä ole varaa. Halu muuttua joksikin muuksi tai muuttaa elämääni ajoi minut siihen,etten tiennyt enään mitä haluan.

Sama koski parisuhdettani,jonka kyseenalaisti ja kyseenalaistan vieläkin. Pullan tuoksuisia kotiäitejä on kokoajan blogimaailma väärällään ja jossain vaiheessa aloin miettimään,että olen äitiyden irvikuva. Miehet ovat aivan muuta kun omamieheni,arki erilainen ja arjenhallinta. Kuitenkaan en nähnyt mitään suurta vikaa näissä asioissa ennenkö aloin vertaamaan itseäni,siinä se kaikessa lyhykäisyydessään on: vertasin itseäni ja elämääni. Minulla oli liikaa aikaa. Tietysti nyt on pakko lisätä se,että mitä tulee parisuhteeseeni,on ongelmat syvemmällä kuin muitten ihmisten blogikirjoituksissa.

Toivottavasti osasin nyt olla edes jollain tavalla selkeä.

Nyt alan taas kirjoittelemaan enemmän ja selvästi. Mietin myös omien kuvieni julkaisua. Se on kuitenkin vielä harkinnassa..

on menny taas aikaa,kun on tullu kirjoteltua. Mua vaivaa jokin,en vaan tiedä mikä. Joku asia on saanut mussa aikaan sen,että poraan lähes jokapäivä ja musta on tullut todella empatiakykyinen,vähän liiankin empatiakykyinen. Olen haukkunut itseni kukkamaan rakoon ja tunnen itseni todella paskaksi ihmiseksi. Mulla on todella huono omatunto niistä kaikista asioista joita olen tehnyt,mietin monta vuottakin vanhoja aisioita mille ei voi yhtään mitään. Oon maanu yöllä keskellä lattiaa sikiöasennossa ja porannu. En kestä tätä oloa. On hyvin tdennäköistä,että viimeaikaisilla tapahtumilla on jotain tekemistä sen asian kanssa,mutta kirjottelen niistä joku toinen päivä paremmalla aikaa- 

Laihdutus ei ole kaatunut motivaation,vaan rahaan. Näin pienillä tuloilla on vaikeaa pitää kahta ruokavaliota jokapäivä. On todellakin käsittämätöntä,että miksi joku euron juusto maksaa vähemmän kun salaatti yms. Miksi sen paskaruuan pitää olla niin paljon halvempaa? vituttaa..
 

 

                 

Aamulla kirjoitin,etten ole ketoosissa,VÄÄRIN! Nyt meinaan olen. Kävin kusaseen tikkuun ja olen todellakin ketoosissa! JEsh! Mulla on nyt ihan voittaja fiilis!! Nyt musta tuntuu,että tää ihan oikeesti onnistuu. Nyt vaan on juurikin sellainen olo,etten haluais alkaa syömään enään ikinä,mutta siinä nyt ei ole järkeä. Koska tämän on tarkoitus edelleenkin olla pysyvää niin kohtuus täytyy löytää kaikkeen. Mulla ei oikeestaan ollut muuta. Mun oli vaan pakko päästä leuhottamaan,vaikka se voikin olla liian aikasita.

No ei... kyllä mulla elämänilo on tallella. Heikko olo vaan.

Laihdutuksen 2 ensimmäistä päivää menni aivan loistavasti. Kolmantena päivänä sitten heräsinkin yöuniltani oksentamaan. Voin kertoa,että siitä oli leikki kaukana! Olin meinaan elänyt nestemäisillä aterioilla sen jokusen päivän eli ulos ei tullut muutakun vatsahappoa ja se vesi ja kasvisliemi,jota yritin sen päivän aikana ahdata väkisin turpaani. Nyt on 3 päivää oksennustaudin jälkeen mennyt hienosti. Jokseenkin on heikko olo,mutta uskon sen tästä helpottavan,kuhan keho menee ketoosiin. Sitä nyt oon ootellu tässä kun kuuta nousevaa- Ostin nimittäin ketostixejä. Niitten pitäisi näyttää kehon ketoosi tila. Toistaiseksi en ole ketoosissa,mutta painoa on lähtenyt hieman yli 4kg. Ne ovat kyllä toden-näköisesti nestettä kaikki,mutta pitää se motivaatiota yllä,koska tässä kämpässä muut mättää herkkua tuon tuosta ja mun on todella vaikea katsella sitä mättäämistä jo nyt ja kamalampaa olisi jos ei vaa'an lukema heilahtelisi alaspäin,retkahtaminen olisi enemmänkin kuin tosiasia. Nestepaastoni loppuu ensiviikon alussa ja sitten alankin syömään terveellisesti ja liikkumaan. Paasto on vaan helppo startti ja tulee niin sanotusti aloitettua puhtaalta pöydältä tää homma.

Olen sortunut taas netti foorumeihin. Nyt en tosin ole eksynyt sinne ärsykkeitten toivossa,vaan ihan seurailemaan painonhallinta ja karppaus keskusteluja. Oon sellanen ihminen,että jos jotain teen niin sitten teen sen viimisen päälle kunnolla. En pysty kusettamaan itseäni ja jos se jokuasia ei ole täydellisesti tehty,koko homma on pilalla. Sama on tämän laihdutuksen kanssa. Jokainen "juotukkin" kalori on pakko laskea. Muuten sekoaa pää. Missään en tunne armoa ja siksi tuo netti on minulle nyt paha paikka. Foorumeilla törmää moneen kikkaan ja faktat sotii toisiaan vastaan. Välillä olen maanut keittiön lattialla sikiöasennossa,koska en tiedä mitä mun nyt sit pitää tehdä,kun jokapaikassa sanotaan erillaisia asioita. Olen päättänyt nyt itse etsiä oman toimivan tapani. Se mikä toimii muilla,ei toimi välttämättä minulla. Tästä on kuitenkin tarkoitus tulla elinikäinen homma,elämäntapa eli kikka kolmoset olen haudannut ja unohtanut. Vaikka ne toimivatki alku starttina ja motivaation nostattajana,niitä ei voi jatkaa koko loppuelämää. Helpoin tie olisi houkuttelevian,koska mä inhoon tätä touhua,mutta se ei ole pysyvä. Motivaatio on kyllä suuri,joten kyllä mä alan ite uskoa,että onnistun ja opin nauttimaan tästä kaikesta mitä tähän kuuluu.

Käsi ylös ne,jotka inhoavat liikuntaa!  Minä nostan lapani heti pystyyn. Liikun kyllä mutta pakon sanelemana. Olen aina inhonnut liikuntaa ja se on kuitenkin osa tätä laihdutusta ja terveellistä elämäntapaa,joten ei auta itku markkinoilla. Halu muutokseen on se joka potkii mua eteenpäin,tosin nyt paaston aikana olen jättänyt liikunnan. Varovasti olen polkenut kuntopyörää 30min mutta muuten kaikki on ollut arki liikuntaa. Kun paasto loppu,on pakko alkaa kuluttamaan se mitä suuhunsa laittaa. Se on inhottavaa jo pelkästään siksi,että kun on tätä elopainoa niin liikunta on todella raskasta ja hiki valuu jo pienimmästäkin liikunnasta. lenkkipoluilla oikeen hävettää kävellä,kun hikoilee pienen sian'lailla. 

Mutta nyt tulee taas romaani,joten kaippa saa alkaa tuttipulloja tiskaamaan. Palajan kertomaan,kuinka homma edistyy. Pitäkää peukkuja,että se edistyy :)

Hauskaa keskiviikkoa kaikille! <3